Huomaan usein työssäni ravintoneuvojana sekä joogaopettajana, kuinka etenkin meihin suomalaisiin on iskostunut kaksi vaihdetta: viitosvaihde ja peruutusvaihde. Eli mennään täysillä tai peruutetaan lujaa. Usein tämä kaava toistuu monen epäonnistuneen elämäntapamuutoksen taustalla. Alussa lähdetään moottoritielle suurella vauhdilla, koko moottoritie tyhjänä. Jokusen kaahatun kilometrin jälkeen moottori alkaa hyytyä ja olisi tankkauksen paikka, paikka välietapille. Matka jatkuu kuitenkin vielä viitosvaihteella kunnes moottori osoittaa väsymyksen merkkejä ja on pakko pysähtyä. Tämä pysähtyminen mielletään epäonnistumisena, takapakkina. Kehon ja mielen energia on käytetty loppuun. Pahimmassa tapauksessa on palattu lähtöpisteeseen.
Taustalla on yhtenä tekijänä stressi, jonka psykologinen ja fysiologinen tarkoitus on toimia vain todellisissa vaaratilanteissa, ei jatkuvana 24/7-tilana. Stressi saatetaan mieltää usein esim. pelkäksi ahdistuksen tuntemukseksi ymmärtämättä kokonaisuutta, tapahtumaketjua erilaisten kehon ja mielen oireiden taustalla. Aikamme helmasynti, stressi, näkyy kaikenlaisena kiireen tuntuna monilla eri elämän osa-alueilla, näistä yhtenä teemana hyvinvointi ja elämäntapamuutokset.
Informaatiotulva koskee kaikkea mukaan lukien ravitsemus, josta ihmispoloinen pystyy sisäistämään kerrallaan vain murto-osan. Informaatiotulvan keskellä saattaa tulla epävarma olo: mihin tietolähteeseen luottaa? Netti on tulvillaan jos minkälaista asiantuntijaa, valmentajaa, coachia, terapeuttia, joista monet tahot tarjoavat nopeita ratkaisuja kehon ja mielen epätasapainotiloihin, jotka ovat kuitenkin saattaneet syntyä vuosien tai vuosikymmenien aikana. Ei, en kiellä, etteikö nopeita muutoksia syntyisi vaikkapa 6-8 viikon valmennuksen aikana, jossa pistetään esimerkiksi vähäisellä liikunnalla ollut henkilö treenaamaan kovaa ja ruokavalio kokee isoja uudistuksia.
Tälläiset valmennukset saattavat olla hyvä boostaus todella monelle, aina kuitenkin riippuen yksilöstä. Ravintoneuvojan tai -terapeutin vastaanotolle tulee kuitenkin usein asiakkaita, jotka ovat kolunneet erilaisia lyhyehkön ajan valmennuksia, ja kerta toisensa jälkeen palanneet lähtöpisteeseen tai jopa heikompaan terveydentilaan. On paljon erilaisia todellisten ammattilaisten toteuttamia nettivalmennuksia, mutta harmaana puolena nopeiden ratkaisujen maailmaan mahtuu myös vähintään kyseenalaisia valmennuksia. Ongelmallisimpina monissa valmennuksissa on lyhytnäköisyys ja yksilöllisyyden puuttuminen.
Haluaisin tässä kohtaa muistuttaa muutamista asioista joita jokaisen elämänmuutospolulle astuvan kannattaa pohtia:
Yksilöllisyys — Mitkä ovat minua koskevat terveyshaasteet? Jokainen meistä on yksilö, jolla on uniikki keho ja mieli. Mm. ikä, harrastukset, sukupuoli, mahdolliset sairaudet, lääkitykset, yliherkkyydet, ympäristö, geneettinen perimä, stressikuorma, jne. määrittelevät toimintasuunnitelman, jonka pohjalta muutoksia lähdetään toteuttamaan. Muutosvalmius ja uusien asioiden omaksuminen käytännössä on aina yksilöllistä.
Perusasiat kuntoon — Millaisia ravintolisiä minä tarvitsen? Ennen kuin lähdetään hifistelemään superfoodeilla ja ravintolisillä, kannattaa rakentaa hyvä pohja. Terapeuttinen, yksilöllisesti laadittu ruokavalio on aina ensisijainen terveyden ylläpitäjä, jonka päälle rakennetaan ravintolisätuki. Tässä auttaa perusteellinen kartoitus ja yllä mainitsemani yksilölliset tekijät, joista jokainen vaikuttaa ravintoaineiden tarpeeseen.
Miksi? — Tämä kysymys on tärkeä, ehkäpä jopa ratkaiseva. Miksi jokin asia tehdään niin kuin tehdään antaa motivaatioa huomattavan paljon verrattuna liutaan ohjeita, joita tulisi noudattaa ilman perusteluja. Pienet lapset ovat uteliaita ja tietyssä iässä kysyvät usein miksi. Oppiminen ja uuden omaksuminen on aikuisillakin nopeampaa, kun olemme uteliaita esittämään kysymyksen: miksi?
Mitä minä haluan? — Edelliseen miksi-kysymykseen viitaten, miksi minä haluan tätä? Millainen haluan terveydentilani olevan? Omaa terveydentilaa voi ja kannattaa mitata jollakin tavalla. Mittausmenetelmänä voi yksinkertaisimmillaan olla numeraalinen oirepistearviointi, jolla arvioidaan esimerkiksi vireystasoa, unenlaatua, mielialaa, mahdollisia kivuntuntemuksia, ym. Joskus kokonaisvaltaisen terveydentilan selvittäminen vaatii tarkempia laboratoriotutkimuksia.
On sanonta “aika kultaa muistot”, joka pitää paikkansa. Joskus käy niin, että esimerkiksi muutama kuukausi takaperin koetut ja numeraalisesti arvioidut kivuntuntemukset ovat lievittyneet niin, että ihminen ei enää edes muista niitä, muutoin kun verratessa tämänhetkiseen numeraaliseen oirepistekartoitukseen.
Yksinkertaisuus — Miten teen elämäntapamuutoksesta mahdollisimman helposti toteutettavan? Jos villiyrttien kerääminen metsästä, mehulingon hankinta tai 20 raaka-aineen aterioiden valmistus ei kiinnosta tai ei ole aikaa, ei todellakaan tarvitse. Kaikki tarvitsemasi on halutessasi helpommin saatavilla. Ravitsevia maukkaita ruoka-annoksia valmistaa muutamasta raaka-aineesta kerrallaan. Jos et ole ollut tähänkään asti ollut keittiössä viihtyvä kokki kolmonen, ei ruuanvalmistuksen edelleenkään tarvitse viedä paljoa aikaa. Terveyden ylläpito ja -hoito ei suinkaan aina ole monimutkaista, vaikka joskus oireiden juurisyille löytäminen saattaakin olla salapoliisin työtä. Ihmiskeho on viisas ja pyrkii kohti homeostaasia, tasapainoa, kun sille tarjotaan oikeanlaista tukea.
Riittävästi aikaa muutoksille — Tapahtuiko tämä todella minulle? Keho ja mieli ovat erottamattomia toisistaan. Tärkeintä on antaa riittävästi aikaa. Muutosten omaksuminen vie aikaa. Myös positiiviset muutokset voidaan kokea pelottavina, jopa negatiivisina. Vastustusta saattaa syntyä myös ulkopuolelta. Anopin luona kaffitellessa saatat joutua kieltäytymään vastaleivotusta pullasta. Vastaavanlaisissa tilanteissa voi aina kohteliaasti kertoa yhdellä lauseella sanoin, jotka ympäristö alkaa lisääntyneen tietoisuuden takia tätä nykyä hyväksyä: “terveydentilani ei salli tämän syömistä” tai “tulen sairaaksi syödessäni tätä”.
Tunnustathan sen tosiasian, että terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen on elämäntapa, ei kuuri, joka aloitetaan ja päätetään.
Terveydestä huolehtivan elämäntavan omaksuttuaan ihminen lakkaa suurelta määrin miettimästä arjessaan miten pitäisi syödä, miten pitäisi liikkua. Itsestä huolta pitämisestä tulee ikään kuin automaatio, joka tarvitsee enää vain harvakseltaan suurta huomiota; elämäntapa, joka tukee kokonaisvaltaisesti stressittömämpää elämää.
“Vähemmän on enemmän” pätee kokonaisvaltaisten muutosten kanssa. Ei tarvitse ajaa moottoritiellä kahtasataa kokeakseen matkan mieluisaksi ja päästäkseen nopeasti perille. Kannattaa välillä pysähtyä katselemaan maisemia, tunnustelemaan tuntemuksia. Joskus toki ihmisen terveys saattaa olla siinä tilassa, että on pakko toimia nopeasti, ottaa moottoritiellä kiihdytys ja sen jälkeen tasata nopeus.
Vaikka nykyään on yleisesti ihailtua saavuttaa tuloksia nopeasti, voin silti käsi sydämellä allekirjoittaa toivottujen tulosten syntyvän myös verkkaisemmalla tahdilla matkasta nauttien.
Aurinkoisia heinäkuun päiviä!
Outi Kultanen
Yhdistyksemme sivuilta löydät oman paikkakuntasi Ravintoneuvojat/-terapeutit tueksi omalle elämäntapamuutospolullesi.