Joka kevät löydän luonnon ihmeet uudestaan ja uudestaan. Joka vuosi ne ensimmäiset maasta esiin nousevat vihreät versot saavat sydämen sykähtämään. Keväällä oma kroppakin jotenkin havahtuu siihen, että se kaipaa enemmän sitä vihervoimaa. Varmaankin se on tämä meidän luontainen sisäinen kellomme, joka herää tiedostamaan sen, että kaikki talven aikana kertynyt kuona on aika karistaa pois. Nykypäivänä tilanne ei luonnollisestikaan ole sama kuin vaikka 50 vuotta sitten, jolloin ennen kevään uutta kasvua syötiin viimeisiä nahistuneita juureksia kellarista. Nyt tuoreita kasviksia saa ympäri vuoden ihan sieltä lähikaupasta. Meidän geneettinen ohjelmamme ei kuitenkaan ole muuttunut näiden vuosikymmenien aikaan niin etteikö sama uudistushalu heräisi edelleen valon määrän lisääntyessä.

Villiyrttien voimaa 

En ole oikein koskaan ollut puutarhaihminen siinä mielessä, että jaksaisin jo kevättalvesta kylvää siemeniä purkkeihin kasvamaan. Omat kylvökseni pääsevät toukokuun alussa suoraan avomaalle. Kun siemenet pääsevät kasvuun vasta näihin aikoihin, ei omista istutuksista voi vielä moneen viikkoon odottaa satoa. Onneksi kuitenkin on olemassa luonto, joka tarjoaa jo varsin rikkaan valikoiman erilaisia makuelämyksiä, joita voi kerätä turvallisin mielin lautaselle ja täydentää näin kaupan vihannesten ravintoainetarjontaa.

Vuohenputki

Kevään ensimmäisiä esiinnousijoita on vuohenputki. Vuohenputki kannattaa opetella tunnistamaan kasvualueella siinä vaiheessa kun lehdet ovat vähän suuremmat, silloin minimoi riskin sekoittaa vuohenputki myrkyllisiin näköislajeihin. Kun vuohenputken kerran oppii tuntemaan, tunnistaa sen helposti sitten nuoremmasta, supussa olevasta lehdestäkin. Vuohenputken tunnusmerkkejä ovat kolmijakoiset “sormet”, varressa oleva koko matkan kulkeva kouru sekä kasvista irtoava hieman porkkanaa muistuttava tuoksu.

Salaatteihin vuohenputken maku on parhaimmillaan silloin kun lehdet eivät ole vielä kunnolla auenneet ja väri on vielä vaalean vihreä. Jos haluat kuivattaa kasvia viherjauheeseen, voit hyvin kerätä sitä varten jo täysin auenneita lehtiä, mutta valitse sellaisia jotka ovat ehjiä eikä niiden alapinnalle ole pesiytynyt ötököitä.

Vuohenputki sopii hyvin myös erilaisiin muhennoksiin, keittoihin pinaatin tapaan tai pataruokiin kaalin tapaan. Se sopii myös smoothien raaka-aineeksi.

 

Siankärsämö

Toinen aikainen, helposti tunnistettava kevään kasvi on siankärsämö. Useimmille ovat varmaan tuttuja siankärsämön kukinnot, mutta lehti on yhtä helposti tunnistettavissa. Siankärsämö sopii sellaisenaan salaattiaineeksi, ja varsinkin alkusalaatissa se on loistava raaka-aine ruokahalua parantavan ominaisuutensa takia. Joskus siankärsämön lehdissä on polttavan mausteinen maku, jolloin ne sopivat paremmin ruuan mausteeksi kuin varsinaiseksi salaattiainekseksi. Maistele siis lehtiä kerätessäsi niitä, niin tiedät millaista makumaailmaa olet rakentamassa.

Salaatin lisäksi siankärsämön lehdet sopivat keittoihin, kastikkeisiin, pinaatin tapaan, perunan oheen esimerkiksi pataruokiin ja muhennoksiin. Mausteisemmat lehdet sopivat käytettäväksi mausteena sellaisenaan varsinkin rasvaisten ruokien, kuten liha- ja kalaruokien ohessa sekä kuivattuna esim maustesuolan ainesosaksi.

Siankärsämö on antibakteerinen, eli se lisää ruokien ja juomien säilyvyyttä.

 

Ratamo

Kaikille lienee tuttu ratamon ominaisuus tyrehdyttää verenvuotoa pienistä haavoista. Ainakin omassa lapsuudessa ratamon lehtiä muhenneltiin ja sidottiin haavojen päälle laastarin sijaan. Ratamo on myös herkullinen salaattivihannes. Ja se sopii myös smoothieihin ja muhennokseksi siinä kuin muutkin villivihannekset. 

Ratamon lehdistä herkullisimpia ovat pienet, noin peukalon pään kokoiset. Tosin myöhemmin kesällä voit käyttää ratamon lehtiä tehdessäsi pieniä “kaalikääryleitä” tai “viininlehtikääryleitä” niihin, jos löydät suunnilleen kämmenesi kokoisia yksilöitä. Ne suuret sopivat hyvin pitkään haudutukseen uunissa.

 

Maitohorsma

Maitohorsma, joka tunnetaan kansankielessä myös palokukkana ja rentun ruusuna, on itse asiassa Suomen luonnon oma parsa. Kevään ensimmäisten joukossa maasta esiin pinnistävä horsma on helppo tunnistaa. Jos katkaiset nuoren maitohorsman varren ja maistat tyvestä, tunnet aivan selkeän parsan maun. 5-10 cm:n korkuiset horsmat sopivat sellaisenaan salaattiin tai smoothien joukkoon. Kun pituutta alkaa olla yli 10 senttiä, voit kuulottaa varsia hetken pannulla voinokareen kanssa ja saat lautaselle aivan parsan veroista herkkua.

Kesällä, kun varret alkavat muuttua puumaiseksi, toimivat lehdet edelleen salaateissa ja niitä kannattaa kuivattaa myös viherjauheeseen ja teeainekseksi. Jos horsman lehdet kerää ennen kukintaa ja fermentoi niitä päivän pari lasipurkissa auringossa ja kuivattaa lehdet sitten teeaineiksi, saa niistä hauduttamalla täysin kofeiinittoman mutta teepensaan lehdistä tehdyltä teeltä maistuvan juoman.

 

 

Nokkonen

Nokkosen tunnistaa aivan varmasti. Ja jos sattuukin sekoittamaan sen näköislajiin, on käsissäsi silloin valkopeippi, joka ei ole ihan niin hyvä ravintoarvoiltaan, mutta ihan yhtä hyvä ruokakasvi kuitenkin. Nokkosen selkein tunnusmerkki on toki sen poltinkarvat. Pienissä, alle 10 cm:n nokkosissa poltinkarvat eivät ole vielä kovin polttavia, mutta kerätessä kannattaa ehkä kuitenkin käyttää hanskoja ja napsia varret poikki saksilla. Ihan pienet, alle 5 cm:n nokkoset voi käyttää salaatissa tai sekoittaa ne smoothieen. Vähänkin isommat kannattaa ryöpätä nopeasti ennen käyttöä, näin poltinkarvat hajoavat eikä ruoka pistele suussa. Poltinkarvojen pehmentymiseen riittää ihan kiehautus, vain sen verran että huomaat nokkosten värin hieman muuttuvan ja varren “notkahtavan”. Tämän jälkeen huuhtele valutetut nokkoset kylmässä vedessä niin kypsyminen pysähtyy. Huom! Ota keitinvesi talteen ja käytä sitä esim. hiusten huuhteluvetenä tai kastele sillä yrttimaatasi. Vesi sisältää nokkosesta liuenneita mineraaleja, kuten piitä,  jotka ovat hyväksi niin hiuksille kuin ravinteena kasveille.

 

Voikukka 

Voikukka voi olla kotipuutarhurin pahin vihollinen tai rakkain ystävä. Meillä sitä pidetään lähinnä rikkakasvina, mutta eteläisemmässä Euroopassa sitä viljellään ravintokäyttöön. Meillä Suomessa kasvaa noin 500 eri lajia voikukkaa, joten lehtien ja kukintojen monimuotoisuus on hurjaa. Silti voikukan tunnistaa aina lehdestä, jossa on voimakas keskiruoti ja ontosta kukkavanasta josta tulee maitiaisnestettä, kun sen katkaisee.

Voikukan kaikki osat ovat syötäviä. Näin keväällä herkullisia ovat niin lehdet kuin juuret. Ja avautumattomista nupuista saat helposti tehtyä voikukkakapriksia. Oheisessa kuvassa näkyvä lehden malli on yleensä mieto ja maultaan salaattimainen. Jos pidät enemmän rukola-tyyppisestä mausta, kannattaa valita lehtiä, jotka ovat selkeästi sahalaitaisempia, kuten siankärsämökuvassa näkyvä lehti (kuvat aukeavat suuremmaksi klikkaamalla).

Voikukka sopii myös muhennoksiin ja muihin kypsennettäviin ruokiin, kuten muutkin villivihannekset. Avautuneista kukista saa taikinan kanssa friteeraamalla herkullisia suupaloja.

 

Pihlajan silmut

Pihlajan silmut ovat herkullisia naposteltavia sellaisenaan. Niiden maku tuo vahvasti mieleen Amaretto-liköörin, niin mantelimainen sen maku on. Manteliaromi katoaa lehtien kasvaessa, eli näitä herkkuja ei ole kovin monena päivänä tarjolla.

Kannattaa muistaa, että silmujen kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuteen, joten suuria määriä näitä ei saa keräillä ilman maanomistajan lupaa, mutta en usko kenenkään maanomistajan suuttuvan jos yhden tai kaksi silmua maistaa ihan omin lupineen. Itselläni on se onnellinen asema, että omassa pihapiirissä on useampi pihlaja ja niistä saan napostella ihan omine lupineni.

Pihlajan silmut sopivat salaattiin, mutta vielä paremmin ne sopivat makeisiin jälkiruokiin. Kokeile vaikka jäätelön kanssa.

Salaattiin hyvin sopivia puiden lehtiä ovat koivun lehdet silloin kun ne ovat hiirenkorvalla.

 

Nokkospesto

Saat herkullisen peston käytettäväksi pastan kanssa, tai vaikka siemennäkkärin päälle levitettäväksi.

Ainesosat:

1 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä liotettuna
1 l tuoreita nokkosia
0,5 dl siankärsämöä
3 valkosipulin kynttä
0,5 tl suolaa
3 rkl ravintohiivaa
vettä

Valmistus:

Huuhtele ja laita auringonkukansiemenet likoamaan pariksi tunniksi.

Kerää litra nokkosia (painele niitä välillä astiaan tiiviiksi jotta saat oikeasti litran. Huuhtele nokkoset ja lisää ne kiehuvaan veteen. Heti kun ne “notkahtavat”, kaada vesi pois (ota keitinvesi talteen) ja huuhtele kylmällä vedellä: näin kypsyminen loppuu. Valuta nokkoset ja puristele niistä pahimmat vedet pois.

Laita ainekset tehosekoittimeen ja aja pestomaisen pehmeäksi tahnaksi. Lisää tarvittaessa hieman vettä, jotta saat sopivan koostumuksen. Ja nauti!

 

Kirjoittaja on Terveysopisto Saluksessa diplomiravintoterapeutiksi opiskeleva Zaïda Hämäläinen – Hyvinvoinnin alkemisti. Zaidan Hyvinvoinnin Alkemia -blogin löydät osoitteesta www.hyvinvoinninalkemia.fi/blogi.