Kilpirauhasen vajaatoiminta ja ruokavalio

kirjoittajasta:

Olen diplomiravintoneuvoja Nina Saine. Työssäni annan yksilövalmennusta Skypen kautta, luennoin, järjestän verkkokursseja ja lähitulevaisuudessa myös webinaareja. Haaveilen myös siitä että saisin olla mukana kehittämässä uusia ravintolisiä. Toimin Suomen Ravintoterapiayhdistyksen puheenjohtajana.

Alunperin ajatus alalle kouluttautumisesta lähti siitä, että erittäin vaikeasti oireilevana monisairaana ja mm. kilpirauhaspotilaana sain oikeanlaisen lääkityksen järjestymisen lisäksi suuresti apua minulle yksilöllisesti räätälöidystä ruokavaliosta, suoliston huomioimisesta, ravintolisistä ja yrteistä. Olen kaivanut itseni ylös melkoisesta kuopasta ja tuskantäyteiset kuusi vuotta täydellistä työkyvyttömyyttä ovat nykyään taaksejäänyttä elämää.

Olen kouluttautunut monipuolisesti ja jatkan edelleen aktiivisesti itseni kouluttamista. Tässä työssä ei tule koskaan valmiiksi! Aloitin opiskelemalla lääketieteen perusteet Kairon Instituutissa. Sitten kävin Pro Healthissa terveyden tukipilarit-koulutuksia ja  ravitsemustieteen perusteita avoimessa yliopistossa. Sittemmin sain myös päätökseen diplomiravintoneuvojan opinnot Suomen Terveysopisto Saluksessa. Tätä kirjoittaessa olen yhtä tenttiä ja diplomityön loppuun saattamista vaille valmis diplomiravintoterapeutti.

kilpirauhaspotilaan ruokavalion ongelmakohdat

Kilpirauhasen vajaatoiminnan kokonaisvaltaiseen hoitoon liittyvät monet muutkin asiat kuin vain lääkitys, joskin toki oikeanlainen lääkkeen valinta ja annostelu on hyvin tärkeää ja vääränlainen tai puutteellinen lääkitys voi muodostua hyvinvoinnille todelliseksi pullonkaulaksi.

Itselläni on omakohtaista kokemusta siitä miten iso merkitys oikeanlaisella ravitsemuksella ja elintavoilla voi olla kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalle. Olen myös tehnyt monia kilpirauhaspotilaille tyypillisiä virheitä ravitsemuksessa, joskin olen saatuani oikeanlaista tietoa pystynyt ne korjaamaan. Pohjaan tietoni myös laajaan kokemukseen vertaistukitoiminnasta kilpirauhaspotilaiden parissa sekä Suomessa, että kansainvälisesti ja myöskin opintoihini.

Kun vajaatoimintapotilaan riesana on ylipaino

Kilpirauhasen vajaatoimintapotilaista monet ovat ylipainoisia tai taipuvaisia ylipainoon, mutta eivät toki kaikki. Jos paino meinaa karata käsistä vaikka mitä tekisi, monet turvautuvat erilaisiin kuureihin, hiilihydraattien laskemiseen hyvin alas ruokavaliossa tai dieetteihin, jotka perustuvat kalorinsaannin rajoittamiseen. Tämä on kilpirauhaspotilaalle usein suuri virhe ja ansa. Aluksi saatetaan saada tuloksia, mutta usein tämän jälkeen tilanne pahenee entisestään.

Tämä johtuu siitä että ollaan ajauduttu ns. säästöliekkiin, eli elimistö tavallaan kuvittelee että nyt eletään nälänhädän aikaa ja alkaa pitämään tiukasti kiinni mm. varastorasvoista ja herkästi varastoidaan rasvaa pahan päivän varalle lisääkin. Aineenvaihduntaa ja energian- ja lämmöntuotantoa vähennetään ja vajaatoimintaoireet pahenevat: Mm. ajatuksen hitautta, masentuneisuutta, turvotusta ja palelua. Asiakkaani raportoivat minulle usein että tällaisessa tilanteessa ei ole edes auttanut lääkityksen lisääminen.

Yrityksiin karistaa liikapainoa voi liittyä myös liikunnan lisääminen. Aina tämä ei onnistu mm. väsymyksen, särkyjen tai masennuksen takia, jotka ovat usein seuralaisena kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Joskus yli voimavarojen tapahtuva sinnikäs liikuntakin on omiaan pahentamaan tilannetta, sillä se on silloin stressi ja stressihormonitkin voivat lihottaa. Stressi voi myös johtaa mm. suolisto-ongelmiin, sitä kautta ravintopuutoksiin ja myöskin muihin hormonaalisiin ongelmiin. Joillakin ongelmat kilpirauhashormonien ja muidenkin hormonien kanssa alkavat nimenomaan hurjan treenaamisen, diettailujen tai muuten hyvin rankan ja stressaavan elämänvaiheen tai elämäntilanteen seurauksena. Taustalla saattaa olla myös altistuminen huonolle sisäilmalle tai vaikkapa krooniset infektiot.

Entäs muut kuin ylipainoiset kilpirauhaspotilaat?

On myös hoikkia ja normaalipainoisia ihmisiä, joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Oikeanlainen ruokavalio auttaa myös heitä. On hyvä ymmärtää, että kun ihmiselle on päässyt kehittymään kilpirauhasen vajaatoiminta, kehossa on yleensä aina siihen mennessä ehtinyt tapahtua jo monenlaista ja kilpirauhassairauden puhkeaminen on vain yksi tällaisen kehon epätasapainotilan ilmentymistä. Nimenomaan tämä luo tarpeen kokonaisvaltaisemmalle ajattelulle hyvinvoinnista huolehtimisessa. Olemme enemmän kuin vain solumme, elimemme ja elinjärjestelmämme. Olemme kokonaisia persoonia, joilla on sekä mieli, että keho. Ei ole siksi viisasta kiinnittää huomiota vain yhteen elimeen, kilpirauhaseen.

Kilpirauhashormoneihin liittyvät asiathan eivät vaikuta vain painoon, vaan niihin liittyy mm. immuniteetin ja hermoston tasapainottamisen tarvetta. Lähes aina kun on päässyt kehittymään kilpirauhasen vajaatoiminta, tilaan liittyvät myös ruoansulatus ja suolisto, samoin kaikki keskeiset kehon säätelyjärjestelmät: Hormonit, hermosto ja immuniteetti.

Millaisista ruokavaliomalleista voi olla apua?

Medikalisoituneessa maailmassamme unohdamme usein, että kehomme on hämmästyttävä ihme ja sillä on uskomattomat voimavarat ja mahdollisuudet tasapainottaa toimintojaan ja korjata siihen syntyneitä vaurioita jos sille vain tarjotaan siihen kaikki mitä se tarvitsee: Oikeanlainen ravinto, riittävästi kaikkia sen tarvitsevia ravintoaineita, tarpeeksi vettä, lepoa, sopivasti liikuntaa ja mielelle tärkeitä asioita kuten hyvät ihmissuhteet ja mielekästä tekemistä.

Alisyömisestä luopuminen

Joillain voi riesana olla se, että syötättäisi ihan hirveästi ja haluttaisi ahmia herkkuruokia tai ahmia mitä vain. Tähän toki tarvitaan apua ja taustalla voi olla mm. biokemiallisia epätasapainotiloja, tunnesyömistä tai ruokariippuvuutta. Usein kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan sudenkuoppana on ennemminkin totuttu vajaasyöminen, koska lihomisen pysäyttämiseksi tai välttämiseksi on yritetty erilaisia kuureja ja syömisen vähentämistä. On yleistä, että henkilö ei edes tiedä syövänsä liian vähän ja asia paljastuu vasta tutkimalla ruokapäiväkirjaa. Voi olla ahdistava ja pelottavakin ajatus alkaa syömään enemmän tilanteessa, jossa tuntuu että pelkkä ruoan ajatteleminenkin menee lyhentämättömänä rasvaksi vyötärölle. Asteittainen ruoasta saatavan energian nostaminen voi kuitenkin olla aivan välttämätöntä, jotta tilannetta saadaan tasapainotettua.

Anti-inflammatorisuus

Tärkeää kilpirauhaspotilaan, kuten monen muunkin nykyihmisen ruokavaliossa on anti-inflammatorisuus. Inflammaatio tarkoittaa elimistön hiljaa kytevää tulehdusta, joka on monen kroonisen sairauden seuralainen ja taustavaikuttaja hankaloittaen kehon normaaleja toimintoja ja raihnaistaen ja sairastuttaen ihmisiä ennenaikaisesti. Lisääntynyt inflammaatio häiritsee myös hormonisignalointia ja hormonien toimintaa solutasolla.
Anti-inflammatorisen ruokavalion elementtejä ovat mm. sokerin ja nopeasti sokeristuvien ruoka-aineiden välttäminen (mm. valkojauhotuotteet), tulehduttavien rasvojen kuten runsaasti käsiteltyjen ja liikaa tietynlaisia omega 6-rasvahappoja sisältävien rasvojen (mm. siemenöljyt, runsas tehotuotettu punainen liha) liikakäytön välttäminen. Lisäksi on tärkeä poistaa yksilön suolistoa ja immuniteettia häiritsevät elementit ruokavaliosta, jotka usein varsinkin niillä kilpirauhaspotilailla joilla on taustalla autoimmuuni kilpirauhastulehdus ovat maitotuotteet ja viljatuotteet, varsinkin gluteeniviljat.

Luolamiesruokavaliot

Kilpirauhaspotilaat kautta maailman kertovat hyötyneensä erityisesti paleo-tyyppisistä ruokavalioratkaisuista. Paleo-ruokavalioiden ajatuksena on sisällyttää ruokavalioon etupäässä niitä ruoka-aineita, joihin nykyihmisen ajatellaan olevan geneettisesti parhaiten sopeutunut. Jotkut poistavat ruokavaliostaan viljat ja käyttävät jonkin verran hapanmaitotuotteita ja juustoja. Jotkut poistavat myös maitotuotteet. Usein myös palkokasvien ja koisokasvien välttämisestä on hyötyä pitkäksi aikaa tai määräajaksi. Mikäli siemeniä, pähkinöitä tai gluteenittomia viljoja käytetään, niiden pintakerroksesta voidaan vähentää suolistoa ärsyttäviä ja ravintoaineiden imeytymistä estäviä antiravinteita liottamalla niitä runsaassa vedessä esim. yön yli.

Paleo-ruokavaliossa eli kivikautisessa tai ”luolamiesruokavaliossa” suositaan myös luonnonmukaisuutta, lisäaineettomuutta, ruoan käsittelyn liiallisuuden välttämistä, runsasta ja monipuolista vihannesten, marjojen ja hedelmien käyttöä, idättämistä, versojen kasvattamista, villikasveja ja rasvoista mm. oliiviöljyä, kookosöljyä ja avocadoöljyä. Huolehditaan myös riittävästä proteiinin ja kuidun saannista. Toki kaikissa ruokavalioissa on huomioitava yksilöllisyys ja mm. yliherkkyydet ja allergiat.

Verensokeritasapainon tukeminen ruokavaliolla

Ei ole epätavallista että ihmisen hormoniorkesterin epävireisyyteen liittyvät myös verensokerin säätelyn häiriöt ja siihen liittyvä hormonitoiminta, myös kilpirauhaspotilailla. Nämä epätasapainotilat ovat usein korjattavissa dietaarisilla muutoksilla eli ruokavaliolla. Myös kohtuullinen ja säännöllinen liikunta auttaa. Toki jos ollaan esimerkiksi jo esidiabeteksessa tai diabeteksessä, tarvitaan myös lääkärin apua ja mahdollisesti lääkityksiä. Verensokerien heittelehtimiseen liittyy välittöminä haittoina mm. väsymystä ja mielialojen ailahtelua ja pidempiaikaisina haittoina monilla lihavuutta, sydän- ja verisuonitautien esiintymistä ja muunlaisia nk. elintasosairauksia.

Verensokeritasojen heilahteluun liittyy dietaarisessa mielessä insuliinin liikaerittymistä sellaisen aterian jäljiltä, joka on verensokeritasoja runsaasti kohottava. On siis hyödyllistä välttää sokeria ja pitää tärkkelyshiilihydraattilähteet (mm. viljat, peruna, juurekset) kohtuullisena aterioilla. Lisäksi riittävä kasvisten, kuidun, rasvan ja proteiinin määrä auttaa pitämään verensokeritasoja kurissa. On huomionarvoista, että myös stressihormonit nostavat verensokeritasoja, joten stressinhallinta on siksikin niin tärkeää terveydelle.

Vaikka ns. hiilihydraattitietoisuus onkin hyvä asia, en pääsääntöisesti suosittele kilpirauhaspotilaalle liian vähähiilihydraattista ruokavaliota, koska tämä voi johtaa em. ”säästöliekkitilaan” ja oireiden pahenemiseen. Hiilihydraatteja kuten tärkkelystä ei kannata tietenkään ylenmäärin mässäillä vaan käyttää kohtuudella eikä välttämättä kaikilla aterioilla. Usein niille, joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta on sopinut parhaiksi tärkkelyshiilihydraattilähteiksi riisi ja juurekset ja ne on usein ollut hyvä sijoittaa iltaan, koska niiden nauttiminen usein parantaa unensaantia. Toisaalta ne voivat puolestaan päivällä väsyttää.

Apua ravitsemuksen ammattilaisilta

Ruokavalion koostaminen yksilöllisesti ja juuri sinulle sopivaksi voi olla haastavaa ja siinä saatetaan tarvita tukea ja neuvoja. Löydät yhdistyksemme ravitsemusammattilaisten yhteystiedot verkkosivustoltamme: http://suomenravintoterapia.fi/asiantuntijat/

Nina Saine, diplomiravintoneuvoja
jalkeilla.blogspot.com