Useimmille ihmisille vuodessa on kaksi merkityksellistä ajankohtaa, jolloin ajatellaan terveellisempiä valintoja ruokavalion suhteen. Ensimmäinen niistä on tammikuu ja toinen sijoittuu kesälomien jälkeen, kun lomakilot halutaan karistaa. Vain maanantait ylittävät uudenvuodenlupausten tekijöiden määrän. Aina on se seuraava mahdollinen maanantai, jolloin voi aloittaa dieetin, elämänmuutoksen tai muuten ryhdistäytyä. Useimmilla vain se maanantaina aloitettu muutos on unohtunut seuraavaan viikonloppuun mennessä. Uudenvuodenlupaus unohtuu usein viimeistään tammikuun lopussa.

 

Vanhanajan joulut

Ennen sotia ja sitä varhaisemmin jouluaterialla on ollut tärkeämpi merkitys kuin nykypäivänä. Joulupöydän on pitänyt notkua antimistaan, jottei taikauskon mukaisesti talo köyhtyisi, jos ruoka loppuisi kesken. Jouluna kun sai syödä yölläkin. Perinteisten jouluruokien, kuten laatikoiden ja kinkun/lihapatojen tarjoaminen jouluna on ollut oleellinen osa juhlallisuuksia, oleellisempi kuin lahjojen jakaminen. Ajankohdan sijoittuminen vuoden pimeimpään aikaan on osaltaan vaikuttanut siihen, että ruokina ovat olleet ne, joiden raaka-aineita on saatu säilymään syksystä jouluun. Ja varsin usein joulun jälkeen sitten syötiinkin niukemmin ja yksipuolisemmin.

Joulun sijoittuminen talvipäivänseisauksen lähelle kertoo hyvin oman tarinansa perinteistä, joita varhaiskristillisissä ja pakanallisissa perinteissä tähän vuodenaikaan liittyy. Valoa ei riittänyt moneksi tunniksi, joten askareet suoritettiin rivakasti valoisan aikana ja pitkän pimeän illan aikana oli aikaa seuranpidolle ja syömiselle.

 

Jouluateriat

Oleellisempaa kuin se, mitä joulun pyhinä suuhunsa laittaa, on se millä uudenvuoden ja joulun välissä elimistöään ravitsee. Jos ajatuksena on muuttaa elintapoja uudenvuoden jälkeen, kannattaa valintoja alkaa tehdä sen suuntaan jo ennen uuttavuotta. Sen sijaan, että kotiin ostaisi joulunpyhiksi kaapit täyteen ruokaa niin että ähkyä riittää vähintään vuoden vaihteeseen ellei loppiaiseen asti, voi ja kannattaa tehdä fiksuja valintoja. Joulun herkuista ei tarvitse luopua, jos määrän vain kohtuullistaa. Kannattaa panostaa ruuan laatuun enemmän kuin määrään.

Muistan omasta lapsuudestani ajatuksen, kuinka joulussa oli hienointa se, että sai syödä yölläkin. Pienelle tytölle tässä ajatuksessa oli jotain maagista. Se, että jouluna sai luvallisesti hiippailla isän kanssa kylmäkomerolle ja leikata viipaleen kinkkua tai ottaa siivun graavikalaa, oli jotain mitä muina päivinä ei saanut samalla tavalla tehdä. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että päivän kokonaiskalorit olisivat merkittävästi nousseet, sillä usein jouluaaton aamu meni vielä kiirehtiessä erilaisissa askareissa ja aamiaisen jälkeen seuraava ateria olikin vasta jouluateria illan suussa, joten yösyönti oli se päivän kolmas ateria.

 

Kevyesti vuodenvaihteeseen

Nykypäivänä kun ruokaa riittää marketeissa joulun jälkeenkin, on täysin turhaa ahnehtia sitä vanhan perinteen vuoksi. Nykyään on saatavilla tuoreitakin kasviksia myös joulun aikaan, ja suosittelen valitsemaan joulupöytään perinteistä enemmän tuoreita vaihtoehtoja. Sen sijaan, että pöytä notkuu niin peruna-, porkkana-, lanttu- kuin maksalaatikosta, voi esimerkiksi porkkana- ja lanttulaatikoista tehdä raakaversiot. Ne antavat enemmän raikkautta joulupöytään ja huolehtivat, ettei suolisto jumahda raskaiden, tärkkelyspitoisten jouluruokien kanssa.

Jälleen muistutan vielä laadun merkityksestä määrän kustannuksella. Jos jouluruokaa ei ole tarkoitus syödä kahta viikkoa aatosta loppiaiseen, on hyvä miettiä aineksia hankkiessa tekeekö kutakin ruokalajia annoksen, joka riittää 1–2 ateriaan, vai niin että siitä syö koko komppania seuraavan viikon. Kaikkia joulupöydän antimia ei myöskään tarvitse kattaa joka aterialle, vaan voi hyvin syödä yhdellä aterialla enemmän kalaherkkuja, toisella keskittyä kinkkuun, jne.

 

Uusia jouluherkkuja

Jouluun saa — ja voi tehdä — ne perinteet, mitkä itselle ja omalle perheelle sopivat. Tämä pätee myös joulun ruokiin. Mikään laki ei määrittele, että joulupöydässä pitää olla kinkkua, rosollia, laatikoita ja sekametelisoppaa. Oman jouluaterian ja joulun ajan herkut voi valita nykypäivänä juuri sen mukaan, mikä tuottaa itselle sen hyvän ja juhlavan olon.

Miltä kuulostaisi omassa joulupöydässäsi haudutetut tomaatti-silakkarullat kukkakaalipyreen ja vihersalaatin kera? Tai kuuluisiko perinteeseen jatkossa soijamureke bataattilohkojen kera? Vai etsittäisiinkö teillä joulun mantelia tuorepuuron joukosta? Vain oma mielikuvituksesi rajoittaa ne mahdollisuudet, joita jatkossa kuuluu omaan jouluperinteeseesi.

 

Askel kerrallaan pysyvään muutokseen

Uudenvuodenlupauksena tehty päätös elintapamuutoksesta toteutuu varmemmin ja pysyvämmin silloin, kun matkaa edetään askel kerrallaan. Toisille on helpompaa hallita itsekuriaan, kun muutoksen tekee kertarykäisynä, mutta tällöin valitettavan usein saattaa jäädä psyykkinen kaipaus menneisiin elintapoihin ja muutosmatkalla kokee ehkä menettäneensä jotain merkittävää (esim. herkut tai alkoholiannoksen). Jos muutokseen sisältyy menetyksen tunne, kiinnittyy koko huomio usein siihen, mikä muutoksessa on kiellettyä eikä siihen mikä olisi sallittua ja hyvää.

Suosittelen mieluummin tekemään pieniä muutoksia askel kerrallaan, aloittamaan ihan perusasioista, joilla tietää automaattisesti tuottavan positiivista muutosta elintapoihin:

 

Aloita aamu yhdellä lasillisella raikasta vettä.

Aloita yksi ateria lisätyllä kasviksella.

Aloita kävelemällä yhden kerrosvälin rappuset.

Aloita menemällä vartti aikaisemmin nukkumaan.

Aloita tänään.

…ja toista se huomenna.

 

Ja kun se yksi pieni muutos toteutui, tee se sama huomennakin ja lisää yksi uusi askel mukaan ohjelmaan. Kun tavoitteesi on tehdä tänään vain se yksi pieni asia, joka vie kohti uutta rutiinia — uutta minääsi — olet illalla sen yhden askeleen lähempänä tavoitettasi. Ja jos syystä tai toisesta kompuroitkin tänään siinä askeleessa, et ole romuttanut koko muutostasi, vain sen yhden askeleen, ja voit taas huomenna ottaa uuden.

 

Ammattilaiset apunasi muutoksessasi

Nykypäivänä media vilisee jos jonkinlaista uutisointia toinen toistaan ihanammista ja ihmeellisemmistä ruokavalioista. Yhden mukaan eletään pelkillä hedelmillä, toisessa poistetaan ruokavaliosta kaikki sellainen, joka voi päätyä suoliston väärien bakteereiden ravinnoksi, kolmannessa vältellään gluteenia, neljännessä eletään runsaalla proteiinilla, viidennessä runsaalla rasvalla, jne. Tähän soppaan kun lisätään vielä mahdolliset henkilön sairaudet, lääkitykset ja muut ruokavaliossa huomioitavat seikat, ei siis ihme jos Maija tai Matti Meikäläinen kokee olevansa hiukan hukassa siitä, mikä nyt olisi se hyvä ja terveellinen ruokavalio, jota kohden tulisi pyrkiä.

Jos olet hiukankin epävarma siitä, millainen ruokavalio olisi sinulle se paras mahdollinen vaihtoehto, saat aina apua ja neuvoja Suomen ravintoterapiayhdistyksen ravitsemusasiantuntijoilta. Olemme kaikki perehtyneitä erilaisten ruokavalioiden hyviin ja huonoihin puoliin. Osaamme ottaa huomioon terveydentilan tai lääkityksen aiheuttamat mahdolliset rajoitukset ruokavalioiden suhteen ja lisäksi pystymme tarvittaessa kartoittamaan elimistösi tilaa erilaisilla funktionaalisilla testeillä esimerkiksi suoliston hyvinvoinnista, geeneistä, yliherkkyyksistä tai ravintoaineiden imeytymisestä. Tilanteesta ja tarpeestasi riippuen voit saada asiantuntijoiltamme ohjausta pelkästään sopivan ruokavalion valintaan, tai henkilökohtaisesti tarpeisiisi räätälöidyn muutosohjelman, jonka ravintoasiantuntija kulkee kanssasi askel askeleelta kädestä pitäen opastaen. Tai jotakin näiden kahden väliltä.

Kirjoittaja on Terveysopisto Saluksessa diplomiravintoterapeutiksi loppusuoralla opiskeleva Zaida Hämäläinen – Hyvinvoinnin alkemisti. Zaidan Hyvinvoinnin alkemia -blogin löydät osoitteesta www.hyvinvoinninalkemia.fi/blogi.