Liikkumista voi haitata ja estää moni asia

Liikuntavammaiset eivät ole mikään tasapäinen ryhmä, jonka kanssa työskennellessä voisi soveltaa jotain tiettyä kaavaa ravintoterapian osalta. Itse sairastan synnynnäistä lihassairautta, myotonia congenitaa. Vika on geeneissä, ja ongelma kohdistuu lihaksen ionikanavan toimintaan.

Lihassairauksia on monenlaisia. Jossain sairaudessa vika on lihaksessa itsessään, jossain taas hermossa. Joskus ongelma on solun energiantuotannossa (mitokondriosairaudet). Monet lihassairaudet ovat geneettisiä, tosin lihassairauksista löytyy myös autoimmuunisairautta kuten myasthenia gravis. Lihassairaudet ovat kaikki harvinaisia sairauksia, joten niiden tutkiminen on hidasta ja lääketutkimukset useimmiten menevät ravitsemustutkimusten edelle. Poikkeuksiakin on, kuten suomalainen tutkija Anu Wartiovaara, joka on tutkinut mm. ketogeenisen ruokavalion vaikutusta mitokondriosairauksiin, sekä B-vitamiinien käyttöä mitokondriosairauksien hoidossa.

Reumasairaudet ovat autoimmuunisairauksia, joissa keskeisenä tekijänä on tulehdus. Joskus liikuntavamma voi aiheutua neurologisesta poikkeamasta aivoissa tai vaikkapa aivovamman seurauksena. CP-vammat aiheutuvat synnytyksen yhteydessä, sikiöaikana tai varhaislapsuudessa. Joskus liikuntavammaisuuden syy voi olla vaikkapa onnettomuudessa halvaantuminen, raajan menettäminen tai lyhytkasvuisuus. MS-taudissa liikuntakyvyn heikkeneminen on vain yksi tekijä, ja sairaus koettelee elimistöä monella tavalla.

Kuten huomaamme, liikuntavammaisia ei voi lokeroida samaan lokeroon. Sairaalloisesta väsymyksestä eli fatiikista kärsivän MS-tautia sairastavan henkilön suorituskyky on kaukana Leo-Pekka Tähdestä, joka on huippu-urheilija vammastaan huolimatta.

Liikuntavammaisuus asettaa erityistarpeita ravitsemukselle

Jos ajatellaan sitä ryhmää, jonka liikkuminen on vamman takia vähäistä tai olematonta, löytyy yhteneväisiä huolenaiheita. Ihminen on luotu liikkuvaksi. Jos liikkuminen ei syystä tai toisesta onnistu, alkaa se muuttaa elimistön aineenvaihduntasysteemejä. Liikuntavammainen ihminen on riskiryhmässä sairastua metaboliseen oireyhtymään. Kyse ei ole ainoastaan siitä, että kaloreita poltetaan vähemmän ja siten on riski lihomiseen. Lihasten käyttö liikkumiseen lisää elimistön insuliiniherkkyyttä, ja näin insuliiniresistenssin kehittymistä pystytään hidastamaan. Kun liikkumista ei tapahdu, nousee ruokavalion merkitys isompaan rooliin kuin liikkuvalla ihmisellä. Kun säätelyä ei pystytä lisäämään liikunnan avulla, tulisi verensokerirasitusta välttää kaikin keinoin, jotta insuliinin toiminta ei ala häiriintyä.

Toinen hyvä esimerkki on luuston terveys. Kroppamme on suunniteltu siten, että luut vahvistuvat tärähtelevän liikkeen voimasta. Kun tätä luustoliikuntaa ei harrasteta, nousee jälleen ruokavalion osuus suuremmaksi kuin liikkuvalla kanssaihmisellä. Luuston terveyttä edistävä ruokavalio on sitä paitsi jotain muuta kuin maidon litkimistä. Luuston kehittymiseen osallistuu lukuisia hivenaineita kalsiumin ja D-vitamiinin lisäksi. Oleellista on lisäksi huolehtia elimistön happo-emästasapainosta. Jos syömme mitä sattuu, elimistö happamoituu ja alkaa purkaa luuston kalsiumia neutraloidakseen happotähteitä.

Myös suoliston terveys on liikuntavammaisen riskin paikka. Joihinkin sairauksiin, kuten moneen lihassairauteen voi liittyä myös suoliston peristaltiikasta huolehtivien lihasten heikkenemistä. Vaikka tällaista elimellistä syytä ei olisi, on liikkumattoman ihmisen suolisto vaarassa alkaa käydä hitaalla. Hyvin tavallinen vaiva tällöin on ummetus. Myös suolisto on osaltaan suunniteltu toimimaan siinä valossa, että kehoa liikutetaan pitkin päivää. Liikkumattomuus saattaa siis hidastaa aineenvaihduntaa myös suolistosta käsin. Seurauksena voi olla epätasapainotila suolistossa, joka puolestaan johtaa imeytymishäiriöihin ja ravintopuutoksiin solutasolla. Tällöin on mahdollista, että heikko suoliston kunto ja/tai heikko ravinnon laatu heikentävät entisestään elimistön jo valmiiksi heikkoa toimintakykyä.

Ravintoterapeuttisista keinoista virtaa ja terveyttä liikuntavammaisten ja harvinaissairaiden elämään

Edellä mainittu verensokerinhallinnan opettelu ja suoliston hoitaminen sekä hivenaine- ja vitamiinitasapainosta huolehtiminen voi johtaa yllättävästi voimavarojen lisääntymiseen. Kaupan päälle saa yleensä paremman version vastustuskyvystä, kun immuunipuolustus pääsee toimimaan optimaalisesti. Lisätään vielä ripaus stressinhallintaa ja psyykkistä hyvinvointia, niin elimistö kiittää!

Monen sairauden ja vamman kanssa löytyy yleensä asioita, joita ravintoterapian avulla saadaan petrattua. Voidaan hillitä elimistön tulehdusta, parantaa solujen energia-aineenvaihduntaa ja korjata hapetusstressiä antioksidantein. Myös kivunhallintaa ja unen laatua voidaan tehostaa ruokavalion avulla. Tässä vain muutama esimerkki. Olenkin allerginen lausahdukselle: ”Tällä asialla/sairaudella/vammalla ei ole mitään tekemistä ruokavalion kanssa.” Ihan kaikella on!

Työskentelen liikuntavammaisten ja harvinaissairaiden ravitsemuksen parissa tarjoten ravintoterapiavastaanottoa yksityisasiakkaille sekä luennoimalla säännöllisesti mm. potilas- ja vammaisjärjestöjen kursseilla ja tapahtumissa. Minulle on tärkeää, että vastaanottoni FysioJärvenpään tiloissa on esteetön. Kauempana asuvia ja huonoimmin liikkuvia palvelen myös Skypen välityksellä. Näin voin palvella tasapuolisesti niin vammaisia kuin vammattomia asiakkaita.

Toiminimi Hanna Hiltunen
PL 20,
04401 Järvenpää
Puh. 045 690 8522
info@hannahiltunen.fi

www.hannahiltunen.fi
https://www.facebook.com/ToiminimiHannaHiltunen/

Liikuntavammaiset ja ravitsemus
Merkitty: